pätkii aikalailla, noinkohan saan tätäkään postausta tehtyä.
Muutto suoritettu ja nyt asutaan viimeisten muuttolaatikkojen keskellä perinteisesti seuraavat kuukaudet. Sitä vaan sitten ihmettelee, että jos niitä tavaroita ei kerran seuraavina kuukausina tarvitse niin miksi niitä ylipäätään kantaa asunnosta toiseen? En minä edes muista mitä niissä kaikissa laatikoissa on.
Asunto on kiva mutta kuuma. Olemmekin käyneet poikien kanssa uimassa lähes joka ilta ja uimassa olemme olleet kaikki! Minäkin, joka esikoisen syntymän jälkeen en julkisilla rannoilla ole uinut olen polskinut niin paljon kuin lasten vahtimiselta olen pystynyt. Ihanaa. Samalla olen keventänyt huonoa omaatuntoani jota olen kantanut siitä, etten juurikaan anna lapsille liikkumisen mallia. Ja miten mukavaa sitä onkaan vedessä lasten kanssa riehua.
Kai se tehokkain malli on juuri se malli, jossa vanhempi itse nauttii siitä liikkumisesta.
Ensimmäisen työviikkoni jälkeen kumoan täällä suurta viinilasillista. Olen sen ansainnut.
2 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin!! Pahvilaatikoista viis, koti on sellainen paikka missä sydän lepää, missä rakkaat ihmiset ovat keittiön pöydän ääressä, kotona voi rentoutua verkkareissa sohvalla =)
Kaikkea hyvää sinne, ja kippistäisin sun kanssa virtuaalisesti jos mulla olisi viiniä =)
Onnea uuteen kotiin!
Juuri soitin minäkin Elisaan, kun kotoa ei ole saanut nettiyhteyttä kahteen päivään. Jonotusaika 20 min. 2o minuttia! Viisikin tuntuu pitkältä.
Lähetä kommentti