Minulle tuottaa vaikeuksia heittää mitään roskiin. Toki heitän surutta roskiin kaiken mikä sinne kuuluu, kääreet, vaipat, ruokajätteet (bioroskiin), karkkipaperit ja muut sellaiset.
Mutta sitten on niitä muita. Sellaista jonka voisi jollain tavalla käyttää. Tyhjiä pakkauksia, joista voisi hyvin askarrella jotain. Pahveja ja kauniita papereita. Ja mikä pahinta, vaatteita.
Sellaisia vaatteita, joissa on pinttyneitä tahroja tai joita ei voi korjata. Tai jotka ovat vain nuhjaantuneet niin, ettei niitä voi kukaan enää käyttää. Niitä joita ei vain voi myydä kirpputorilla tai antaa kenellekkään. Enkä ole niin halpamainen, että laittaisin niitä keräyslaatikoihinkaan.
Koska niiden roskiin heitto on niin vaikeaa joudun kypsyttelemään sitä. Tälläkin hetkellä kuistilla seisoo kaksi paria lasten talvikenkiä odottelemassa roskiin menoa. Molemmissa on parin toinen kokenut kovan kohtalon, reikiintynyt käyttökelvottomaksi. Ja en vain saa itsestäni irti että veisin roskiin. Tuntuu jotenkin niin hassulta, kun se toinen kuitenkin olisi vielä ihan hyvä. Kengät ovat eri kokoa ja mallia eli ei niistä edes saa yhtä paria aikaiseksi... On tätäkin mietitty...
Kuopuksen tahraisesta bodysta sentään pelastin hihat ja nalle sai niistä housut. Edes pieni lohtu.
2 kommenttia:
Saan kohtauksia, jolloin tavarat lahtevat.Muuten mietin,kaantelen ja yritan keksia viela jotain kayttoa.Juuri nyt yritan keksia miten viela piilottaa jonnekin jotain jos vaikka niita joskus tarvitsisi...
Ja sitten tulee se klassinen: kun olet jotain pois heittänyt niin seuraavalla viikolla sille olisi jotain käyttöä!
Kohtauksittain etenee minullakin tuo tavaroista luopuminen.
Lähetä kommentti