Kävimme anoppilassa. Hyödynsin surutta (kuten aina) anoppini vieraanvaraisuutta ja pötköttelin koko lauantain kirjan parissa.
Olen aikoinani yrittänyt tarjoutua auttamaan anoppia ruuanlaittopuuhissa, ja vastaus on aina sama. Istu sinä nyt vaan kun kerrankin voit. Aikojen myötä olenkin sitten ottanut tämän käytännön, enkä enää edes kysy voisinko auttaa.
Luin ylläolevan kirjan. Kansikuva antaa liian kepeän kuvan, teksti ei suinkaan ole romanttista hömppää. Kyseessä on samanniminen blogi, joka minulle oli maailmanmaineestaan huolimatta ihan tuntematon. Nyt tiedän tietenkin enemmän, kiitos kirjan ja Googlen.
Suosittelen!
4 kommenttia:
Minä sain tuon kirjan joululahjaksi, alku oli jotenkin hidas joten kirja jäi kesken.
Postauksesi ansioista taidan antaa kirjalle uuden mahdollisuuden...
Alku oli vähän hidas mutta kyllä minä sen heti lauantaina luin alusta loppuun.
Odottelen ihan innolla jo rouvan seuraavaa.
Minä taas seurasin sitä blogia melkein alusta asti.
Muuttui todella mielenkiintoiseksi jossakin vaiheessa, kuten tiedät!
Kirjaan en ole tutustunut.
Kirja olikin aika hyvä tiivistelmä tuosta blogista, pääsi asiasta jyvälle. Kävin kyllä kurkkailemassa blogiakin sitten mutta nyt se on kyllä taas jäänyt.
Lähetä kommentti