Täällä on viikonlopun aikan podettu todella kovasti. Mies oli kipeänä jo torstaista lähtien, esikoinen tipahti perjantai-iltana ja minä siirryin vuoteenomaksi eilen. En ole koskaan ollut niin kipeä! En sairasta juuri koskaan ja silloinkin kun sairastan niin se on yleensä jopa mukavaa.
Ihan oikeasti.
Kuume ei ole mielestäni ollenkaan kurja olotila, saa nukkua, lueskella vanhoja sisustuslehtiä (milloin niitä muka muulloin ehtii lukea) ja sairastan sitäpaitsi aina melko lyhyen aikaa.
Kuten onneksi nytkin. Jo eilen illalla alkoi elämä voittamaan. Päivä oli yksi elämäni kamalampia, varsinkin, kun luulin joutuvani kärsimään siitä päivätolkulla, kuten mies.
Tänään jäämme kaikki kotiin. Lähetän miehen lääkäriin, ja kauppaan. Lapsetkin jäävät kotiin vaikka ainakin nuorin on ihan terve. Hän sai joulun alla influenssarokotuksen, siksikö? Ensi vuonna haen itsekin sen rokotuksen.
Kuva ei liity asiaan mitenkään, kaivelin vanhoista kansioista.
Lähden norkoilemaan postilaatikolle josko lehti olisi nyt jo tullut, keitän ehkä kahvit ja saatanpa ottaa aamupäivällä vielä unetkin.
Hyvää alkavaa viikkoa!
6 kommenttia:
Pikkuserkkuko se siellä? Onpa hauskaa törmätä täällä sukulaisiin!
Lukaisin blogisi tekstit ja jäänkin innolla odottelemaan uusia seikkailujasi! Käsitinkö oikein että olet palannut jo työelämään? Teilläkin taitaa vilinää ja vilskettä riittää kun kerran on 3 poikaa...
Aurinkoa kevääseen!
Juu pikkuserkkuja ollaan! Olen palaillut työelämään vähän pehmeällä laskulla, teen töitä kotona osa-aikaisesti free lance-pohjalta (ja todella free lance-tuloilla!).
Hulinaa riittää, meillä taitaa olla pojat aikalailla samanikäisiä, meillä on -03, -04, ja -06 syntyneet.
Ekaa kertaa minäkin. Mukavaa kevättä ja toipumista serkun tytölle ja koko pesueelle!
Itse olen pakkaamassa kapsekkia. Palaillaan!
Kuullostaa ihan mainiolta tuo pehmeä laskuinen työelämään paluu. Itse olen kantapään kautta saanut huomata että joko teet kokopäiväisesti töitä, tai et ollenkaan. Ihan hirvittää milloin saa työpaikan ja sitten ollaan taas oravan pyörässä. No, eipä murehdita vielä etukäteen...
Voin vain kuvitella millaista vilinää teillä elämä on, kun tuntuu että kahdenkin kanssa aika on kortilla. Joskus sitä miettii, että jaksaisiko sitä enää kolmatta?/olisiko sitä pähkähullu jos siihen vielä ryhtyisi =)?
Hei vaan Anjuskallekin!
Elisa, sinullahan oli niitä työhaastatteluja, miten niissä kävi?
Kolmannen lapsen jaksaa mielestäni siinä missä kaksikin (tai kysy sitten murrosiässä), mutta kolmannesta lapsesta tulee muita ulkopuolisia ongelmia. Asunnot on suunniteltu perusperheille, eli kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Samoin autot. Ja yritäpä varata lomamatka!
Tällä viikolla asia selviää, odotan vastausta (oli se nyt mikä tahansa) kauhulla.
Kovin moni kaveri sanoo, että kolme on ihan eri kuin kaksi, mene ja tiedä sitten. Että sitten ei ole omaa aikaa ollenkaan, vaikka kaipa tuo asia on tukiverkoistoista kiinni. No, asia ei ole tällä hetkellä ajankohtainen mutta muutaman vuoden päästä ehkä sitten.
Lähetä kommentti