ommeltua. Keskimmäinen tuhosi kurahousunsa, joten ompelin niistä kuopukselle kevätrukkaset.
Eilen en sitten saanutkaan mitään aikaiseksi. Pyörin koko päivän netissä, selasin suosikkiblogejani läpi ja katsoin tunnin välein oliko niitä päivitetty.
Alytöntä. Tunsin syyllisyyttä ajanhaaskaamisesta. Puhisin jo itsekseni, että jos en kerran viitsi mitään töitä tehdä niin kai ne pojatkin joutaa pois päiväkodista, irtisanotaan päivähoitopaikka.
Tänään aamulla vein pojat päiväkotiin, keitin kupin kahvia ja pitkään päässä pyörineet epäselvät ajatukset työkuvioista olivat yhtäkkiä ihan kirkkaat. Kirjasin ne ylös, tein itselleni "lukujärjestyksen" ja aloin hommiin.
Kiehtovaa, tuo aivojen tapa toimia.
3 kommenttia:
Niin tuttua, niin kovin tuttua. Olen tullut siihen tulokseen että kuvaamasi kaltaisia päivä tarvitaan jotta sitä ajan ollessa kypsä, olisi valmis energiseen touhukkaaseen kodin hengetär tyyliseen puuhailuun.
Tuollaiset päivät ovat sellaista "auton tankkaamista" ennen auton starttaamista/ liikkeelle lähtöä.
Näitä tankkaamispäiviä tosiaan tarvitaan.
Tänään (ja eilen) olenkin sitten ollut niin tarmokas, että tiistain laiskottelu on hyvinkin kuitattu!
Tuollaisia päiviä tarvitaan! Hienot kurarukkasetkin.
Lähetä kommentti