Minua kiehtoo ajatus hieman kompaktimmasta asumisesta, ja olenkin miettinyt mikä olisi se pienin neliömäärä jossa voisimme asua. Tai ehkä huoneluku. Olen miettinyt mitkä tavarat ja huonekalut oikeastaan ovat turhia ja mitkä tarpeellisia. Arkielämä kulkee kuitenkin aikalailla samoja ratoja, joten hyvin voisi järjestää asumisensakin niiden ratojen mukaan, turhan pois karsien.
Lapset tulevat sinne missä aikuisetkin ovat. Leikit kasataan olohuoneeseen, ja lastenhuoneen pöydistä huolimatta lapset piirtävät ruokapöydällä. Siinä myös kasataan legot, korjataan pikkuautot ja ajellaankin niillä. Minä myös leikkaan kankaat ja kaavat ruokapöydällä, siinä tehdään paperityöt ja tietenkin syödään.
Lapset nukahtavat omiin sänkyihinsä, mutta yöllä kuuluu kolme kertaa pikkujalkojen askelia kun jokainen vuorollaan tulee meidän viereemme nukkumaan. Kyllä, jokainen heistä. Aamulla meidän sängystämme herää aina viisi ihmistä.
Sohvalla istuu vain aikuisia. Lapset käyttävät sitä hyppimiseen. Lastenohjelmat pojat katsovat lattialla istuen, ehkä tyynyjen päällä.
Meillä voisi siis hyvin olla iso kaksio. Mielellään sellaista vanhaa mallia, kooltaan 80-90m2. Makuuhuoneessa olisi joko kaikille omat sängyt tai yksi valtava, esim kolme runkopatjaa vierekkäin. Olohuoneessa olisi yksi suuri ruokapöytä, tai ehkä kaksi pöytää vierekkäin. Pöydän toiseen päähän voisi rauhassa jättää kesken olevat työt levälleen ja toisessa päässä mahtuisi silti syömään.
Tietokone olisi olohuoneessa, jotta lasten alkavaa netinkäyttöä voisi seurata (eikä sille oikein muutakaan paikka olisi). Television luona olisi kaksi hyvää nojatuolia aikuisille ja muuten olohuoneessa olisi kasa tyynyjä lapsille, käytettäväksi kuten haluaa. Lelukoreja olisi luonnollisesti pitkin ja poikin.
Eteiseen tarvittaisiin vielä todella iso kaappi ulkovaatteille. Ja kylpyhuoneeseen amme. Pyykkihuoltona pesukone ja kuivausrumpu jottei kaikki paikat olisi täynnä kuivaustelineitä.
Unohtuiko jotain?
(Poisviedyn sohvan sijaan lapset saisivat hyppiä sängyn päällä.)
Lapset tulevat sinne missä aikuisetkin ovat. Leikit kasataan olohuoneeseen, ja lastenhuoneen pöydistä huolimatta lapset piirtävät ruokapöydällä. Siinä myös kasataan legot, korjataan pikkuautot ja ajellaankin niillä. Minä myös leikkaan kankaat ja kaavat ruokapöydällä, siinä tehdään paperityöt ja tietenkin syödään.
Lapset nukahtavat omiin sänkyihinsä, mutta yöllä kuuluu kolme kertaa pikkujalkojen askelia kun jokainen vuorollaan tulee meidän viereemme nukkumaan. Kyllä, jokainen heistä. Aamulla meidän sängystämme herää aina viisi ihmistä.
Sohvalla istuu vain aikuisia. Lapset käyttävät sitä hyppimiseen. Lastenohjelmat pojat katsovat lattialla istuen, ehkä tyynyjen päällä.
Meillä voisi siis hyvin olla iso kaksio. Mielellään sellaista vanhaa mallia, kooltaan 80-90m2. Makuuhuoneessa olisi joko kaikille omat sängyt tai yksi valtava, esim kolme runkopatjaa vierekkäin. Olohuoneessa olisi yksi suuri ruokapöytä, tai ehkä kaksi pöytää vierekkäin. Pöydän toiseen päähän voisi rauhassa jättää kesken olevat työt levälleen ja toisessa päässä mahtuisi silti syömään.
Tietokone olisi olohuoneessa, jotta lasten alkavaa netinkäyttöä voisi seurata (eikä sille oikein muutakaan paikka olisi). Television luona olisi kaksi hyvää nojatuolia aikuisille ja muuten olohuoneessa olisi kasa tyynyjä lapsille, käytettäväksi kuten haluaa. Lelukoreja olisi luonnollisesti pitkin ja poikin.
Eteiseen tarvittaisiin vielä todella iso kaappi ulkovaatteille. Ja kylpyhuoneeseen amme. Pyykkihuoltona pesukone ja kuivausrumpu jottei kaikki paikat olisi täynnä kuivaustelineitä.
Unohtuiko jotain?
(Poisviedyn sohvan sijaan lapset saisivat hyppiä sängyn päällä.)
3 kommenttia:
Tervehdys. Olenko koskaan mitään kommentoinut? Nimimerkkisi on minulle tuttu ainakin. Elisan luota tänne tulin. Ihana kirjoitus tämä ja moni muu. Minkähänkokoinen ja -lainen asuntonne on nyt? Suunnitelmat ovat ihanat. Jään seuraamaan mihin perheenne suuntaa, jos nyt kerran nykyinen saa jäädä.
Kiitos Joola!
Et ole kommentoinut, enkä varmaan minäkään sinulle vaikka olenkin blogiasi lukenut (Elisan kautta löysin). Nyt meillä on 40-luvun omakotitalo, jossa keskikerros jossa pääasiassa olemme noin 90m2 (keittiö, oh, 2mh ja wc), kellarissa työhuoneeni ja pesutilat sekä yläkerrassa yksi makuuhuone. Toimii vierashuoneena, eikä siellä käydä edes joka viikko!
Meillekin tuo seuraava sijoituspaikka on vielä yllätys!
Ihana kirjoitus..koska itse olen miettinyt aivan samoja. Meillä on iiiso omakotitalo, 6mh, 2xaula, keittiö, olkkari, pesutilat, eteiset..lapsia neljä, +me vanhemmat. Kaikki alle kouluikäisiä ja tilaa on liikaa. Kaikki kun "toimii" just olkkarissa ja keittiössä. Ehkä ipanat kymmenen vuoden päästä kaipaa omaa huonetta, mutta nyt.. Kivaa lukea toisenkin samankaltaisista ajatuksista.
Lähetä kommentti