Lankojen ostokielto

Olen asettanut itselleni lankojen ostokiellon, johtuen aivan liian täynnä pursuavasta varastoista. Projekti -1/3 kun ei kaipaa yhtään lisää haastetta. Lankoja on laatikkokaupalla työhuoneeni hyllyissä.

Olin pari viikkoa sitten Nutturoiden kanssa Tampereella neulomassa (omat langat mukana) ja kuinkas sitten lauantaisella kaupunkikierroksella kävikään. Arvata saattaa mitä tapahtui Kerässä. Olin alkuun tiukkana mutta en sitten kyennyt kuitenkaan puuterinvaaleanpunaisen alpakkalangan kohdalla vastustamaan kiusausta.

Langan väri oli juuri sellainen puuterinvärinen vaalea, joka on jo viimekesäisestä makuuhuoneen  seinän maalausprojektista lähtien värihermojani kutkutellut. 

Ostin kaksi kerää (sain vertaistukea Nutturoilta) ja niistä lähti syntymään kolmiohuivi. Huivi valmistui sopivasti ja pääsi mukaan Berliiniin tammi-helmikuun vaihteessa.  Myös toinen Tamepreella mukana ollut työ, Snurre-pipo nuorimmalle pojalle valmistui äskeisen parin päivän sairastamisen aikana. 

Mitähän sit neulois? 

Projekti

Ennen joulua seisoin työhuoneessani ja katselin hyllyä, jossa on pinoissa erilaisia materiaaleja. Olen aika hyvin saanut järjesteltyä työhuonettani viime syksyn aikana ja se alkaa olla nyt melko hyvässä järjestyksessä. On kai aikakin kun muutosta on, kröhöm, neljä vuotta.

Laatikoissa on resoreita, villalankoja, vetoketjuja, nyörejä, pienempiä kankaanpaloja, kaikenlaista ihan tarpeellista tavaraa.  Olen jo aiemmin karsinut pois aivan pienet tilkut ja muut turhat tavarat. Kaikki alkaa olla järjestyksessä mutta kun tavaraa vaan on turhan paljon. 

Tulin siis melko ennalta-arvattavasti siihen tulokseen, että tavaraa on yksinkertaisesti liikaa. Vaikka kaikki materiaalin tuotanto maailmasta loppuisi tähän hetkeen voisin vaatettaa itseni loppuelämäksi tämän hyllyn materiaaleilla. Ja perheellekin riittäisi.

Muualla kodissa on käynnissä (hitaasti etenevä) tavaroiden karsintaprojekti ja päätin, että se saa ulottua myös tähän hyllyyn. Mies, joka meillä luuhaa, esitti haasteen: 1/3 hyllyn sisällöstä pois, kaksi vuotta aikaa. Reunaehdoiksi sovittiin, että tavaroista täytyy oikeasti tehdä jotain, en voi vain kantaa niitä Kierrätyskeskukseen. 

Haaste vastaanotettu. Projekti -1/3 on alkanut. 

Uusi nettiyhteyteni

pätkii aikalailla, noinkohan saan tätäkään postausta tehtyä.

Muutto suoritettu ja nyt asutaan viimeisten muuttolaatikkojen keskellä perinteisesti seuraavat kuukaudet. Sitä vaan sitten ihmettelee, että jos niitä tavaroita ei kerran seuraavina kuukausina tarvitse niin miksi niitä ylipäätään kantaa asunnosta toiseen? En minä edes muista mitä niissä kaikissa laatikoissa on.

Asunto on kiva mutta kuuma. Olemmekin käyneet poikien kanssa uimassa lähes joka ilta ja uimassa olemme olleet kaikki! Minäkin, joka esikoisen syntymän jälkeen en julkisilla rannoilla ole uinut olen polskinut niin paljon kuin lasten vahtimiselta olen pystynyt. Ihanaa. Samalla olen keventänyt huonoa omaatuntoani jota olen kantanut siitä, etten juurikaan anna lapsille liikkumisen mallia. Ja miten mukavaa sitä onkaan vedessä lasten kanssa riehua.

Kai se tehokkain malli on juuri se malli, jossa vanhempi itse nauttii siitä liikkumisesta.

Ensimmäisen työviikkoni jälkeen kumoan täällä suurta viinilasillista. Olen sen ansainnut.

Muuttotauolla

jonnekin tuonne elokuun puoliväliin asti.

Hyvää kesää!

Pojat lähtivät

tänään vanhempieni kanssa mökille, eli minulla on muutama päivä vapaata. Ohjelmassa on ainakin torikahveja (tuolla kylmässä, mutta kuuluvat kesään), siivoilua näyttöä varten (miten turhalta tuntuu jos taaskaan ketään ei tule), ompelua ja muutaman työasian viimeistely. Toki myös lueskelua, pötköttelyä, ehkä elokuvia iltaisin.

Sitten pitäisikin jo suunnitella muutto. Mitä viedään, milloin viedään ja myöskin mihin viedään? Kaikki tavarat eivät uuteen kotiin mahdu, mutta kaikesta ei voi hankkiutua eroonkaan.

Vanhempieni taloon ei tavaraa enää mahdu. Veljieni kanssa yritämme salakuljettaa tavaraa sinne pois omista nurkista, mutta meidät nykyisin tarkistetaan jo ovella... Joudun siis vuokraamaan varastoa tai ratkaisemaan ongelmaa muuten.

Bloggaaminen ei juuri nyt innosta. En tiedä miksi. Omaa blogia en jaksa päivittää kun ei oikein ole sanottavaa mutta en jaksa lukea muidenkaan blogeja.

Pidän siis hieman taukoa niin päivityksistä kuin kommentoinneista, palaan kun taas innostun.

Aloitimme

kesäloman. Seuraavat kaksi ja puoli kuukautta olen taas kotiäiti.

Uusi asunto on vuokrattu. Muutamme poikien kanssa tässä kesän aikana 67,5:een neliöön. Kolme huonetta ja keittiö. Kerrostalossa, pikkukaupungin keskustassa. Tavaran karsimista tiedossa.

Tietoa uudesta päiväkotipaikasta odotellaan.

Taloa myydään. Katsojia ei käy. Ja juuri nyt omenapuut kukkisivat hienosti.

Ei kuvia tähän postaukseen. En jaksa tyhjentää kameraa.

Viime aikoina tapahtunutta

On käyty työhaastattelussa. Lähetetty lisää hakemuksia, saatu lisää haastattelukutsuja.

Juhlittu esikoisen 6-vuotispäiviä yhdeksän pikkupojan ja kahden aikuisen voimin. Kolme pikkupojista ja aikuiset olivat omasta takaa.

Saatu työpaikka, siitä ensimmäisestä haastattelusta. Peruttu muut haastattelut. Katsastettu yksi asunto, ei ehkä kuitenkaan, liikaa remonttia tähän aikatauluun. Sovittu toisen asunnon katsominen huomiseksi.

Haettu uutta päivähoito- ja esiopetuspaikkaa. Irtisanottu nykyinen, mikä oli henkisesti korkean kynnyksen takana.

Kesän ohjelmassa ei ongelmia. Tiedossa pakkausta, muuttoa, uuteen valmistautumista niin aikuisilla kuin lapsillakin. Pari kuukautta kotiäitinä oloakin. Talon myyntiä, ostajia ei ole vielä ryntäykseksi asti ollut. Toivottavasti vähän mökkeilyäkin, aurinkoa, uintia ja sitä mitä kesään yleensä kuuluu.